Itsensä arvostamisen ei pitäisi olla koskaan omasta koosta kiinni, mutta silti se tuntuu monien kohdalla näin olevan. Tämä kertoo surullisia asioita meidän yhteiskunnastamme ja sen meille asettamista ulkonäköpaineista. Sopii ehkä miettiä, että olemmekohan asettaneet ulkonäön ja sitä kautta painontarkkailun liian isoon asemaan elämässämme.
Miksi painon kanssa kamppailu näyttelee niin isoa osaa monen ihmisen elämässä? Miksi ulkonäkö ylipäätään on niin tärkeää ja miten se liittyy itsentuntoomme?
Luin tässä taannoin televisioista tutun Dr. Philin kirjoittaman kirjan nimeltä Painonpudotushaaste. Lainasin kirjan kirjastosta vähän sillä mielellä, että luenpas nyt, että mitä miehellä on sanottavanaan kun kirjan takakansi lupaa 80 prosentin onnistumismahdollisuutta kirjan mukaan tehdylle elämäntapamuutokselle, kun tavallisesti laihduttajista vain alle 5 prosenttia onnistuu. Kirja yllätti minut hyvällä tavalla ja täytyy sanoa, että miehellä on todellakin sana hallussa. Hän puhuu kirjassaan paljon siitä, miten omanarvontunto, itseluottamus ja elämänmyönteisyys ovat sidoksissa laihduttamiseen ja siinä onnistumiseen sekä omaan painoon kokonaisuudessaan.
Dr. Phil esittää kirjassaan mielestäni tärkeän kysymyksen laihduttajalle. Kysymys on yksinkertainen ja tuntui mielestäni aluksi hyökkäävältä: "Miksi haluat lihottaa itseäsi?". Hänen ajatuksensa on, että itseään tietoisesti lihottavat ihmiset eivät ole tyytyväisiä itseensä ja yrittävät siksi piilottaa itsensä vartaloonsa kerryttämän läskin taakse. Huono itsetunto saattaa siis Dr. Philin mukaan johtaa lihomiseen. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen näkökulma, sillä yleinen ajatusmalli lihavuudesta on lähinnä käänteinen. Ajatellaan, että lihominen on syy huonolle itsetunnolle, eikä seuraus siitä.
Toinen Dr. Philin ajatus, joka minulle kirjasta jäi mieleen, oli seuraavanlainen: Jos ihminen on lihavana luuseri, laihduttuaan hänestä tulee laiha luuseri. Tämä on selvää jatkoa aikaisemmalle ajatukselle siitä, että lihavuus on seuraus huonosta itsetunnosta. Dr. Philin mukaan itsetunto-ongelmaa ei voi ratkaista laihduttamalla ja ajatella sitten, että itseluottamus ja arvostus omaa kehoa kohtaan kasvaa laihtuessa. On parempi lähteä hoitamaan huonon itsetunnon syytä ja laihduttaa sitten, kun tarve piiloutua "pahalta maailmalta lihavuuden taakse" on saatu poistettua.
Minulla on oikeastaan hyvä itsetunto ja pidän itseäni arvokkaana ihmisenä vaikka olenkin ylipainoinen. Huomasin kuitenkin tuota Dr. Philin kirjaa lukiessani, että minunkin lihomiseeni saattaa löytyä syitä itsetunnon puolelta. Olen nimittäin sellainen ihminen, että ahdistun jos joku katsoo minua ihailevasti ja minun on vaikea hyväksyä, että joku katsoisi minua ihaillen. Niin kauan kun saan olla hyvännäköinen ilman muiden "palautetta", olen onnellinen. Siinä tapauksessa jos saan esimerkiksi kadulla ihailevia katseita tai kommentteja, minua alkaa ahdistaa kovasti. Voisikohan pieni osa ruokaahimoitsevasta minästäni yrittää vältellä tuota minuun kohdistuvaa huomiota?
Oli niin tai näin, suosittelen kaikille painonpudotuksesta kiinnostuneille ja erityisesti siihen liittyvistä itsetunto-ongelmista kärsiville luettavaksi tuota Dr. Philin kirjaa. Siinä on paljon todella kiinnostavaa asiaa ja se on hyvin kirjoitettu. Lisäksi siinä on hyviä testejä ja muita, minkä avulla omaa suhtautumistaan vartaloonsa ja ruokaan voi tarkastella uusista näkökulmista. Olen varma, että moni voi saada kirjasta ison avun laihdutukseensa!
Oletteko jo lukeneet Dr. Philin kirjan Painonpudotushaaste? Mitä piditte? Entäpä millaista muuta laihdutukseen ja itsetuntoon liittyvää kirjallisuutta olette lukeneet? Tutustuisin mielelläni tälläisiin uusiin kirjatuttavuuksiin ja voisin sitten vaikka esitellä niitä täällä teille. Vaikka useimmat kirjat esittävätkin laihdutuksesta vain yhden näkökulman ja niistä ei mitään täydellistä vastausta löytyisikään, pidän niitä hyvänä apuna. :)
4 kommenttia:
Tuli tekstiäsi mieleen asia, joka on nyt vaivannut jonkun aikaa: blogisi nimi on "less to hate", mikä vähän aina särähtää ikävästi uuden päivityksen pulpahtaessa lukuluettelooni. Nimestä tulee väistämättä mieleen itseinho ja -viha, enkä tiedä onko se sinullekaan sitten niin kovin hyvä motivaattori :C
Mutta joo, tuo kirja vaikuttaa kyllä melko asiapitoiselta. Yleensä monen lähtökohta laihdutukseen tuntuu olevan todella huono (haluaa juuri esimerkiksi parantaa itsetuntoa ja luulee sen onnistuvan laihduttamalla), ja siitähän voi seurata vakaviakin ongelmia.
Aino, voi olla että joku toinen nimi saattaisi olla parempi. Olisiko ehdotuksia? Minä en ajattele tuota negatiivisesti. Minulle tuo Less to hate ei kohdistu minuun vaan läskeihini. En ajattele että vihaisin itseäni vähemmän kilojen lähdettyä. Minulla vaan ei ole niin montaa kiloa murheena. :) Ymmärrän kyllä että tuo on helppo ymmärtää toisinkin.
T. Ilona, joka ei jaksa nyt kirjautua kännykällä sisälle :)
En nyt näin äkkiseltään keksi mitään, mutta ehkä jokin päämäärään tähtäävä, joka kuitenkin on positiivisella vireellä varustettu. Äh kun oli vaikea lause:D
Hassua, minä en ole ajatellut otsikkoa yhtään kuten Aino! Olen ajatellut ennemminkin, että ne haterit olisivat, no, koko tämä yhteiskunta jossa ylipainoisia ei aina pidetä samanarvoisina kuin normaalipainoisia saatika sitten mallinmitoissa olevia ihmisiä. Eli laihtuessasi sinussa olisi vähemmän vihattavaa yhteiskunnalle. Toisaalta koska kirjoitat positiivisesti ja olet selvästi elämäniloinen ihminen, tuo yhteiskunta-ajatuskin kääntyy niin, että otsikko tuntuu olevan lähinnä sarkastinen, sellainen "minäpä teille näytän ;)". Ja ihana vastaisku More to Love -blogille, jonka lihavuuden ihannointi menee vähän yli minun ymmärrykseni.
Vaikuttaa kyllä varsin mielenkiintoiselta kirjalta (joskin suhtaudun Philiin vähän varauksella - herra jakaa parisuhdeneuvoja vaikka on itse pettänyt vaimoaan, ja laihdutusneuvoja vaikkei itsekään sieltä timmeimmästä päästä ole ;)). Minulla on ollut vuosia syömishäiriö, ja pikkuhiljaa alan huomata ajatteluni muuttuvan parantumismyönteisemmäksi, ja ehkä tuosta kirjasta voisi olla hyötyä siihenkin :)
Lähetä kommentti