tiistai 15. toukokuuta 2012

Vastauksia kymmeneen kysymykseen

Vastaan tälläiseen pikkukyselyyn, jonka poimin Nokkosesta Ruusuksi blogista (http://nokkosestaruusuksi.blogspot.com/). :-) 

1. Onko sinulle tärkeän ihmisen mielipide vaikuttanut päätökseeni laihduttaa?
- Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Minua ei ole koskaan painoni takia haukuttu missään, joten sellainen palaute ei ole minuun vaikuttanut. Toisaalta äitini ja isäni ovat aina kannustaneet meitä lapsia hyviin elämäntapoihin ja ovat tahdikkaalla tavalla huomauttaneet painoni noususta. Mielestäni se on vanhempien tehtäväkin, ajatella lapsensa parasta ja sanoa se silloinkin, kun se on vähän vaikeaa. :-) 


2. Oletko koskaan tietoisesti kiusannut ketään koulussa? Miksi?
- Täytyy sanoa, että olen. Toisella luokalla erääseen tyttöön luokallani, jonka kanssa meistä tuli hyvät ystävät. Tyttö oli tuolloin todella omapäinen persoona, joka veti minua mukaan kaikkeen typerään kiusaamiseen. En syytä tästä tietenkään vain tätä ystävääni, vaan syy oli meissä molemmissa. Halusimme kai molemmat kuulua porukkaan ja hakea toisten ihannointia kiusaamalla. Kiusasimme erästä poikaa niin, että vielä tänä päivänäkin hävettää ja tunnen pahaa oloa, kun näen hänet jossain. Olen pyytänyt anteeksi, mutta tiedän, ettei se muuta typeriä tekojani. 


3. Koetko olevasi kaunis?

- Tiedän, etten ole sillä tavalla kaunis, että sopisin lehden kanteen tai missikisoihin. Vastaavasti minä en myöskään ole ruma ja kukaan ei varmasti minua sillä sanalla ensimmäiseksi kuvailisi. Minussa on paljon kauniita asioita, joista todella pidän ja jotka parantavat kokonaisuutta. Sitten minussa on niitä vähemmän kauniita piirteitä, jotka vaikuttavat kokonaiskuvaan negatiivisesti. Itse näen itseni kokonaisuudessaan hyvällä tavalla tavallisen näköisenä ja koen olevani kelpaava ulkonäöltäni. En ehkä aina kaunis, mutta riittävä, niin kuin jokainen meistä. 


4. Millainen on täydellinen aamusi?

- Täydellinen aamu on vapaapäivä, jolloin herää sopivan aikaisin ja on tiedossa ihana päivä. Parasta olisi herätä pitkien yöunien jälkeen puoli kymmeneltä ja käydä rauhallisella aamulenkillä. Lenkin jälkeen suihkuun ja sitten voisin hetkeksi vielä pukea yövaatteet ja syödä hyvän aamupalan. Sitten pukeutuisin lempparivaatteisiin ja laittautuisin valmiiksi ja suuntaisin ovesta ulos kohti ihanaa päivää. :-)


5. Mikä liikunta/urheilulaji on sinun suosikkisi? Miksi?

- Tykkään eniten jalkapallosta, koska sitä oli ihana pelata silloin kun vielä pystyin ja nykyään tuomaroin lasten pelejä ja valmennan joukkuetta. Katselen jalkapalloa myös televisioista, vaikken minkään joukkueen suuri fani ole. Jalkapallo on suosikkini varmaan siksi, että meidän koko perhe tykkää siitä. Iskä pelaa edelleen joukkueessa, äiti on valmentanut joukkuetta ja veljet pelaavat. Sisko taas on innokas Chelsean kannattaja kotisohvalta käsin. :-) 


6. Mikä sinusta tulee "isona"? Toiveammattisi?

- Minusta tulee sosiaalityöntekijä, kun valmistun yliopistosta. :-) Toiveammattini on aina ollut opettaja, mutta jotenkin se hakuvaiheessa muuttui niin, etten sitten loppuviimeksi hakenut mihinkään sellaiseen, mistä opettajaksi olisi voinut valmistua. Vieläkin ajattelen, että opettaja voisi olla kiva juttu, mutta en ehkä jaksaisi sitä kovin kauaa. Jos rehellisesti sanon, niin opettaminen kyllä olisi mahtavaa, mutta en jaksa niitä oppilaita. ;-) 


7. Mitkä kolme "terveysruokaa/juomaa" ovat sinulle tärkeimmät?

- En oikein ymmärrä terveysruokien tai -juomien päälle. En osta mitään erityistä terveysruokaa esimerkiksi luontaistuotekaupasta tai muuta. Minulle kolme parasta terveysruokaa taitavat olla kaurapuuro, omena ja mantelit. 


8. Onko blogin ylläpitäminen auttanut sinua tavoitteissasi?

- Ehdottomasti! Siihen on monta syytä, miksi tämä blogi on ollut laihdutustavoitteeni kannalta hyödyllinen. Ensinnäkin tämä auttaa jäsentämään ajatuksia minulle itselleni ja näin on helpompi huomata, milloin laihdutuksessa lipsuu. Toisekseen kun kirjoitan tätä blogia, tunnen olevani "vastuussa" laihdutuksestani muillekin kun itselleni. Ei tavallaan kehtaa lopettaa laihdutusta kesken, vaikka mieli välillä tekisi. Viimeisimpänä muittei vähäisimpänä minua tavoitteessani on auttanut pysymään ihanat tsemppikommentit ja vinkit. 


9. Ihanin asia, mikä sinulle tapahtui viimeisen viikon aikana?

- Ihanin juttu oli varmaankin se, kun kaveriporukkani ulkomaanmatka kesälle saatiin vihdoin varattua ja nyt ollaan sitä ihan innoissamme suunnitelleet. Meidän on jo pari vuotta pitänyt lähteä lomalle, mutta ei me vaan olla saatu ikinä aikaseksi. Nyt on kivaa, kun vihdoin saatiin kaikki sovittua hyvä päivä ja lomakohde. Elokuuta odotellassa siis! 

10. Mitä asiaa kadehdit parhaasta ystävästäsi?
- Ensinnäkin täytyy sanoa alkuun, että niihin harvoihin hyveisiin mitä minä itse luonteestani löydän, kuuluu se, että en ole kateellinen ihminen. En oikeasti ymmärrä kateuden päälle. Mietin tätä siis mielummin sen kannalta, että mitkä parhaiden ystävieni piirteet voisin ottaa myös minulle itselleni. Minulla on kaksi parhaista parhainta ystävää. Toinen parhaista ystävistäni on auttavainen, viisas, hyväkroppainen ja sosiaalinen, toinen ystävistäni taas ahkera, tunnollinen, luotettava, sydämellinen ja hänellä on tosi kauniit hiukset. Nämä ominaisuudet ottaisin itsellenikin. :-) 




Miksi taas kävi näin?

Anteeksi taas että olen ollut surkea bloggaaja. Jotenkin taas kaikki kasaantuu, enkä tiedä miten jatkaisin tästä eteenpäin. Ongelma ei ole todellakaan se, etteikö laihdutus onnistuisi. Se onnistuu ihan loistavasti kun ruokahalu on nollassa ja kaikki ruoka pitää tunkee väkisin suuhun. En tahdo käydä vaa'alla, sillä tuntisin vain huonoa oloa laihtumisesta. En ole laihtunut terveellisesti ja hyvin. Olen syönyt sitä, mikä alas menee ja se ei ole todellakaan aina terveellistä. Siinä missä muut syövät suruunsa, minä olen sellainen että syön ilooni ja suruun ei ruokaa mahdu lainkaan.

Meidän rakas koira vietiin eilen lopetettavaksi 13-vuotiaana. Se on ollut mulla siitä asti kun menin ekalle luokalle ja en voi käsittää, etten enää nää sitä. Vaikka se onkin jollekin "pelkkä koira", niin se oli mulle ihan suunnattoman tärkeä ja oli kamalaa katsella, kuinka se kärsi. Vähän tuntuu siltä, ettei tästä(kään) surusta pääse ikinä yli, mutta tiedän että kyllä tässä vielä elämä voittaa. En vaan jaksaisi niitä tulevia hetkiä, kun koira pitää haudata ja en myöskään tahdo muistella porukalla. Se ahdistaa ja en tahtoisi itkeä koko aikaa. Nytkin olen ihan silmät punasena.

Minulla ei ole oikein motivaatiota tähän blogiin, koska en yksin kertaisesti tiedä mitä kirjoittaisin. Nyt taas tuntuu siltä, että laihduttaminen ja se, että mitä vaaka aamulla näyttää, on elämässä niin toisarvoista etten jaksa edes enää iloita siitä. Mitä sitten että olen laihtunut 7 kiloa? Kukaan ei muuten edes huomaa sitä ja minustakin tuntuu ihan samalta, vaikka onkin mukavaa kun vanhat vaatteet ovat pieniä ja olokin on vähemmän rasvainen. Tiedän, että laihtuminen on minulle hyvästä, koska normaalipaino olisi paras. Silti en vaan nyt jaksa innostua tavoitepainon hitaasta, mutta varmasta lähenemisestä. Elämässä on "vähän" tärkeämpiäkin asioita kun laihtuminen. 

Tsemppiä kaikille kevääseen. Jaksamisia koulussa, töissä tai missä sitten olettekaan! Tuhannet kiitokset kaikille lukijoilleni, jotka pysyvät tässä mukana, vaikka olenkin todella saamaton selittelijä. :-) Se on minulle tärkeää, että seuraatte blogiani ja siten kannustatte minua tavoitteessani, joka sekin tuntuu taas pian tärkeämmältä. Miljoonat kiitokset kannustavista kommenteista. Ne auttavat todella jaksamaan eteenpäin!

torstai 3. toukokuuta 2012

Juhlia juhlan perään

Anteeksi, että postausväli kasvoi taas kohtuuttomasti. Välillä vaan ei tunnu olevan mitään kirjoitettavaa, kun paino pysyy samana, ruokailut ovat ihan arkisia ja mitään uutta tietoakaan ei ole jaettavana. Tämän takia tykkäisin paljon, jos jättäisitte mulle kommenttiboksiin vähän vinkkejä siitä, että millaisia postauksia haluaisitte lukea. En lue muita laihdutusblogeja, joten minä en saa oikeen mistään vinkkejä siihen, että mitä laihdutusblogeissa "yleensä" kirjoitetaan. 
 
 

 
Siirtyäkseni nyt kuitenkin asiaan, voin kertoa että otsikon mukaisesti tämä viikko on mennyt aika lailla syödessä ja tiedän, että se tulee vielä sunnuntaihin asti menemään. Maanantaina juhlimme vappuaattoa ensin kaverini synttärijuhlissa ja myöhemmin baarissa, tiistaina olin serkkuni synttäreillä. Tälle päivälle oli taas sovittuna meidän tyttöporukan kanssa illallinen. Lauantaina on mun omat synttärini (Paljon onnea Ilona 21v!), joita juhlistan ensin meillä kotona kavereiden kanssa ja sitten baarissa. Perjantaina on vielä toisen serkkuni synttärit! 

Juhlia juhlan päälle siis ja minä kun olen tehnyt itseni kanssa sen sopimuksen, että juhlapäivinä (synttärit, joulu, vappu jne.) kaloreita ei tarvitse laskea kunhan pysyy kohtuudessa. Kohtuus minulle tarkoittaa sitä, että kalorit olisivat suunnilleen saman määrän kuin peruskulutukseni, jolloin sinä päivänä ei tarvitse laihtua mutta lihoakaan ei oikein sovi. Näin olenkin onnistunut tällä viikolla syömään, mutta harmittaahan se, kun koko viikkona paino ei ole laskenut grammaakaan! Tärkeintä nyt kuitenkin, ettei paino ole noussut ja ensi viikolla sitten takaisin miinuskaloreihin! :) 

Palaillaan vielä asiaan uuden ja paremman postauksen muodossa vielä tällä viikolla! Voisin vaikka vähän ottaa kuvia synttärisyömisistäni, jos tahdotte nähdä mitä tämä laihduttaja onkaan herkutellut ja vielä luvan kanssa. :) Välillä harmittaa muuten se, kun tänne ei voi jakaa hirveästi henkilökohtaista elämää. (Osittain anonymiteetin vuoksi, osittain sen vuoksi että tiedän monen lukijoista tunnistavan minut "oikeassa elämässä".) Olisi paljonkin kivaa kerrottavaa nimittäin, se vaan ei liity ruokaan! :) 

Mukavaa viikonjatkoa teille ja jaksakaahan perjantaipäivä. Sitten tulee viikonloppu!