lauantai 25. helmikuuta 2012

172cm, 92kg

Tervetuloa lukemaan Ilonan laihdutusblogia! 

Blogissa on tarkoitus seurata, miten teen elämäntapamuutosta lisäämällä elämääni liikuntaa ja terveellistä ruokaa sekä vähentämällä herkuttelua. Muutos ei tule olemaan helppo ja tiedän, että minun on vaikea pysyä päätöksessäni. Tämä blogi tulee auttamaan minua erityisesti silloin, kun minulla on vaikeaa. Aiemmat yritykseni laihtua ovat kaatuneet siihen, miten minulla ei ole ollut paikkaa purkaa onnistumisiani ja etenkin niitä epäonnistumisia. Nyt tämä blogi ja mahdolliset lukijat saavat toimia kuuntelijanani.

Miten minusta sitten tuli merkittävästi ylipainoinen?

Lapsuudestani lähtien minulle on ruoka maistunut enemmän kuin pitäisi, minkä vuoksi painoni on ollut aina ylipainon rajoilla. Erityisesti herkuttelu on minulle ongelma. Painoni on pitänyt kurissa liikunta, sillä minua on kannustettu pienestä pitäen liikkumaan ja pitämään itsestäni huolta. Pitkäaikainen lentopalloharrastus kuitenkin loppui, kun minulla todettiin nivelten yliliikkuvuus ja siitä johtuva useiden nivelten jatkuva sijoiltaanmeno. Lentopallo ei enää onnistunut, kun sijoiltaan lähtivät polvilumpioiden lisäksi myös olkapäät, kyynerpäät ja sormet.

Polvet alkoivat mennä sijoiltaan normaalissa elämässä, esimerkiksi kouluun kävellessä tai suihkun liukkaalla lattialla liukastellessa. Tämän vuoksi lääkärin kanssa tehtiin päätös polvien leikkaamisesta. Molemmat polvet leikattiin ja istuin kaksi viikkoa pyörätuolissa, liikuin kuukauden kepeillä ja olin lomalla liikunnasta kaksi kuukautta. Kahden kuukauden jälkeen aloitettiin fysioterapia ja jalkojen lihasten kehittäminen uudelleen. Polvet palasivat hiljalleen terveeksi ja jalkojen lihaksisto yhdessä leikkauksen kanssa piti polvilumpiot paikoillaan.

Innostus liikkumiseen palasi nopeasti, mutta kunto oli huonontunut niin paljon, ettei se tuntunut enää niin hyvältä kuin ennen. Kaikki sellaiset lajit, missä polviin kohdistuu sivuttaisliikkeitä ja niveliin äkkinäisiä tärähdyksiä, joutuivat minulle kiellettyjen lajien listalle. Minulle jäi siis vaihtoehdoksi käytännössä lenkkeily tasaisella alustalla, uiminen, ohjattu kuntosaliurheilu ja pyöräily. Sanomattakin on selvää, että sosiaalisiin ja meneviin joukkuelajeihin tottuneelle tämä oli kova paikka.

Urheilu ei enää jaksanut innostaa ja alun hyvän jakson jälkeen lenkillä käyminen väheni, eikä uimahalliinkaan innostanut lähteä yksin. Leikkausjakson aikana kertyneet viisi kiloa eivät ehtineet pudota ja pian urheiluinnon hiipumisen jälkeen painoa alkoi kertyä lisää. Meni vuosi ja painoa oli kertynyt lisää 12 kiloa parhaista ajoista. Nyt kahden vuoden jälkeen painoni on noussut täydet 20 kiloa ja painoindeksini on 31, mikä tarkoittaa merkittävää ylipainoa. 

Sen tosiasian näkeminen, että painoni on todella ylipainon puolella, sai minut tajuamaan, että nyt on todella tarve laihduttaa. En halua elää elämääni ylipainoisena ihmisenä, joka ei voi tuntea painonsa ja huonon kuntonsa vuoksi liikunnaniloa eikä rakastaa itseään, koska tuntee epäonnistuneensa. En tahdo sanoa kenellekään ylipainoiselle, että he eivät voisi olla tyytyväisiä itseensä. Minulle itselleni paino tuottaa kuitenkin päivittäin pahaa mieltä ja haluan päästä normaalipainoon. En ole tyytyväinen itseeni tälläisenä.

Laihtuminen lähtee parhaimmillaan omasta motiivaatiosta ja innostuksesta! Haluanko minä mielummin olla normaalipainoinen ja terve vai survoa naamaani suklaapatuikoita? Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon ja tällä kertaa aion myös pysyä siinä!

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

HIENOA!! kyllä pääset tavoitteeseesi :)

Anonyymi kirjoitti...

Toivon todellakin että onnistut! Hyvällä motivaatiolla pääsee oikeesti pitkälle! :)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä laihdutukseen, pystyt siihen varmasti koska vaikutat niin motivoituneelta! :) jään seurailemaan anonyyminä.

Ilona Anniina kirjoitti...

Kiitos kaikille :) Ja kiitti niille jotka jää seuraan blogia, se tuo mulle motivaatioo!

Unknown kirjoitti...

Onnea yritykseen! Vaikutat olevasi senverta tosissasi, että uskon onnistumiseesi.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä! Alan seurata.

Ilona Anniina kirjoitti...

Kiitos anonyymi :)

Jos tätä blogia haluaa seurata jonkun jutun kautta, niin me saatiin mun siskon kanssa laitettua tänne toi bloglovin. Muiden kanssa meillä oli ongelmia, niin niiden kautta ei vielä onnistu.

Kommentit piristää sitten aina uusiin kirjotuksiin! Kiitos! :)

Ansku kirjoitti...

Oi vitsi toivottavasti onnistut laihtumaan! Paljon tsemppiä =) Itsekin pitäisi enemmän liikuntaa harrastaa, vaikken ylipainoinen olekaan, mutta terveyden kannalta. Nytkin istun täälä tikkari suussa :D Mutta paljon tsemppiä laihduttamiseen! jään seuraamaan

Anonyymi kirjoitti...

paljon tsemppiä sinne! jään seuraamaan blogia koska itelläki on melko samanlainen tarina kun futista harrastaessani meni polvi!

Ilona Anniina kirjoitti...

Kiitos paljon tsemppikommenteista! Ihana saada niitä. Ootte varmaan sieltä Demistä! :)

Toi on tosi harmi kun menee polvi. Kun sillä ei munkaan tapauksessa ikinä enää voi harrastaa kunnolla esim jalkapalloa, kun on riski että se menee uusiks ja sit leikkaus ei enää onnistu hyvin. :/

elli kirjoitti...

Elä sit masennu, jos joku viikonloppu menis vaikka överiks tai paino nousis muutaman kilon, jatkat vaan ja unohat vastoinkäymiset. :) Ei kannata luovuttaa:)!!

Ilona Anniina kirjoitti...

Joo :) Koitan pysyy päätöksessä vaikka tuliskin takapakkia. Kiitos kommentista!

Nanna kirjoitti...

Tsemppiä! Uskon että pääset tavoitteeseesi! Jään seurailemaan blogiasi koska itsellänikin olisi tavoitteena pudottaa painoa poikkeen.

t. 165/79

Ilona Anniina kirjoitti...

Nanna: Kiitos kommentista! Tsemppiä myös sulle painonpudotukseen! Tuu kertoon tänne aina välillä, että miten etenee. Kiinnostaisi tietää :)

scattered kirjoitti...

Tsemppiä urakkasi suhteen! :) Jään seurailemaan!
(olisi muuten kivempi kommentoida, jos tuo sanankirjoitus systeemi ei olisi päällä:)

Ilona Anniina kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja tsempeistä! :)

Scattered: Mikä sanankirjoitussysteemi? En osaa hyvin käyttää tätä vielä, niin en tiedä että mitä asetuksia mulla täällä edes on!